Kirsikankukkia ja kiusallisia teehetkiä

Moi yritän olla hauska noiden otsikoiden kanssa.

Onnituin taas viivyttelemään postaamisen kanssa, joten yritän tiivistää elämääni mahdollisimman hyvin.

Oisko ollut heti viimepostauksen jälkeen, kun meillä oli AFS:n lähiorientaatio, jossa kokoontu kaikki Gifun alueen vaihtarit. Siellä oli minä, yksi chileläinen, tsekkiläinen, malesialainen ja australialainen. Oli tosii kivaa, tykkään tosi paljon kaikista noista tyypeistä. Mulla ja australialaisella on sama OTP, joten riemu on suuri aina kun tavataan. Saatiin myös japanilaiset puhelimet, jolla ei paljoa voi tehdä, mutta ainakin se on fab.

So anime.

Sain myös kuulla, että kaikki menee kouluretkelle Okinawalle. Siis kaikki muut paitsi minä. No, onhan se Nagasakikin ihan cool kohde.

Viikko sitten (???) oli Sakura matsuri, eli siis kirsikankukkafestivaali tai joku vastaava. Käytiin maman kanssa kahtomassa kukkia, ja kiertelemässä niitä erilaisia kojuja. Niitä kirsikkapuita kasvoi siinä joen molemmin puolin. (Joen vieressä oli useempikin kyltti jossa kiellettiin kalastus. Nauratti jostain syystä.)

Edessä on paljon kuvia, koska oon liian väsynyt editoimaan mitään kollaaseja.

"Älä kalasta minua."

- kala

Mansikoita jollain sokerikuorruttella. Oli hyvää :>

Voitin kaloja sellaisesta klassisesta kalanhaavituspelistä!

Derppaan samalla kun yritän ampua itselleni Vocaloid-Nendoroideja. Pienestä jäi kiinni etten saanut sellaista :<

Käytiin yhtenä sunnuntaina syömässä yakinikua, joka on siis sellainen paista-omat-lihasi -ravintola. Olin jossain seitsemännessa taivaassa, koska kaikki se herkullinen grillattu liha.

Oon päätelly, että näillä on tapana käydä sunnuntaisin ulkona syömässä, koska jokaisena kolmena sunnuntaina mitä oon täällä ollu, on käyty jossain. Ravintolat on täällä kyllä niin halpoja, etten kyllä ihmetelekään miksi käydään niissä niin usein.

Yhtenä päivänä käytiin mun tulevalla koululla, ja itkin verta sen pihalla, koska voiko yhtään animemmaksi muuttua:

"Olen animekoulu"

Se olikin sitten ehkä kiusallisin hetkeni täällä. Mentiin rehtorin hulppeaan työhuoneeseen (siellä oli siis itse reksi, englannin opettaja joka on vastuussa vaihtareista, host-vanhemmat, LP ja minä), ja istuttiin siellä keskustelemassa ainakin puoli tuntia. Rehtori innostui kun sai kuulla että oon Suomesta, koska se oli käynyt Suomessa lomalla joskus pari vuotta sitten, ja tykännyt tosi paljon. Se sitten kyseli japaniks (enkun ope oli kiva ja käänsi sen puhetta mulle) multa kaikkia suomijuttuja, joista en ollut osasta edes kuullut. Olin siinä sitten sillee "joomoi en tiedä heh". Itketti vähän myös kun ne kysy että millanen on Suomen kesän sää, ja huidoin ikkunaa kohti ja sönkkäsin, että "tällainen". Koska ulkona oli jotain kaksyt astetta. En tajua kun nää hiihtää tuolla kerrospukeutuneena ja mä paistun jo t-paidassa. D:

Kierretiin sen jälkeen koulua, näin mun luokan, vessan, ja opettajainhuoneen. Mun paikka on henkilökohtainen suosikkini, nimittäin takanurkka. Nautin <3

Sain lainakoulupuvun sovittettavaks, ja itsetuntoni koki pistoksen kun molemmat hameet oli ihan liian pieniä ;-; Tosin siitä ei tarvinnut varsinaisesti huolehtia, koska mummi on luvannut maksaa mun koulupuvun, jotta voin tuoda sen mukanani Suomeen. Oli kyllä aika seikkailu selittää tää, mama oli silleen "mitämitämitä" kun sönkkäsin, että haluan ostaa puvun, ja siinä sitten kaivettiin google translatorit tulille ja soitettiin LP:lle. Onneksi saatiin lopulta hommat selviksi ja nyt mulla on ikioma puku kaapissa. ^^

Yhtenä päivänä juoduin osallikseksi johonkin uskonnolliseen riittiin. Joku kaapumies tuli aikaisin aamulla tänne, ja sitten mentiin kultaisen alttarin eteen (näillä on yhessä huoneessa sellanen) ja öristiin n. 20 min jotain "damu bun namu dan". Pelotti vähän sen kaapududen äänen puolesta, koska se örisi jotain kunnon kurkkuääniä koko sen ajan.

Tänään olin siskon kanssa elokuvissa katsomassa Assasination Classroom -elokuvan, jonka jälkeen pyörittiin sellaiset kolmisen tuntia ostarissa. Muutkin Japanissa olleet on sanonu tästä, mutta siis Japanissa istutaan tukevasti penkissä myös leffan lopputekstien ajan. Syötiin lounasta, kierretiin kauppoja ja käytiin pelihallissa (pelasin taas Project Diva Arcadea ja itkin kun siinä on vain minuutti aikaa valita biisi ja vaihtoehtoja on joku 666. Etsippä siinä sitten ajoissa se tietty kappale.)

Niin hyvää lihaa ;-; ne sai ite paistaa loppuun tossa kuumaksi lämmitetyllä metallilautasella.

Bongasin tuollaisen kourapelin pelihallista, ja sisäisesti kirkuen raahasin siskon sen luo. Valehtelematta hakattiin varmaan kymppi tohon koneeseen. Mutta se oli sen arvoista...

Koska sain sen!!

Niille jotka ei tiedä, niin Nico on mun lempihahmo Love Livessä, ja rakastan sitä ihan liikaa ;-;

Huomenna onkin sitten ensimmäinen koulupäivä, ja kuumottaa kiitettävästi, koska joudun pitämään puheen koko koululle. Wish me luck.

Fiiliksiä

Yritän kasata joka postauksen loppuun jonkinlaista fiilisosiota, että tästä blogista ei tuu vaan kartoitusta siitä, mitä oon tehny. (Ja koska en osaa kirjoittaa päiväkirjaa mutta haluan lukea fiiliksiäni vaihdon ajalta sen jälkeenkin.)

Aamuisin ei enää tuu sellasta "miks oon täällä yyh ;-;". Unet on ofc yhä suomeksi, mutta oon tavallaan tottunut siihen etä oon täällä. Monesti etenkin ulkona tulee sellainen onnen lämpö sisälle siitä, että oon oikeesti Japanissa.

Välillä pistää joku pieni asia vituttamaan, mutta se nyt on ihan luonnollista. Yhä kylläkin väsyttää, nukuin viime yönäkin 13 tuntia, ja oisin varmaan nukkunut pidempäänkin ellen olisi kiskonut itteeni ylös.

PS. Kävin kerran siskon kanssa jossain taidekoulussa, jossa kaikki aikuiset luuli jostain syystä että oon Tanskasta ???????? Oli vähän silleen wtf, tosin nekin sitten innostui kun kerrottiin että oon Suomesta. Kertaakaan multa ei oo kysytty, että missä Suomi on. Koska kaikki tietää Suomen, kylmän maan jossa on muumeja ja revontulia. Revontulista muuten kyselee kaikki, olenko nähnyt, onko kauniita jne. Onhan ne.