Ilmeeni kun tajusin miten lähellä mun lähtö on.
Kännykän laskurin näyttämä numero pienenee päivä päivältä, ja tuntuu että kaikki on vielä kesken. ;-; Oon tässä pakkaillu ja viettäny aikaa kavereiden kanssa. Entinen AFS-vaihtari, joka oli ollut Kiinassa, kävi meillä kotikäynnillä kertomassa kokemuksistaan ja sellasista.
Sain vihdoin täydet koulutiedot! Oon siis kouluni ainoa vaihtari, josta oon ihan tyytyväinen, koska se helpottaa paikallisten kavereitten saamista. Sain myös listan kaikesta mitä mun pitäis ostaa ja itken verta koska... niin paljon tavaraa. Listaan kuulu mm. urheiluasu, uimapuku + uimalakki, ja itse koulupuku. Sain myös tietää hinnan meidän kouluretkelle. Tuun siis olemaan lukion kakkonen sielläkin ja meillä on kouluretki Nagasakiin! 5/5, paitsi hinta... 300 €. JOOOOoooo...
Oon keskustellut Facen kautta useemman viikon yhden mun tulevaa koulua käyvän tytön kanssa. Ollaan molemmat tosi innoissamme toisistamme koska se on tulossa syksyllä vaihtoon Suomeen, ja aiotaan opettaa toisillemme kieltä ja kaikkea. ^^ Se on myös luvannu viedä mut ties minne, sen klubista ihan Disneylandiin asti. En valita.
Pakkaaminen on ihan täyttä kärsimystä, koska sen saa ottaa liikaa tavaraa mukaan, mutta pelkään samalla, että unohdan jotain tärkeää. Oon ehkä paskin pakkaaja ikinä, eikä sitä auta kyllä yhtään se, että viivyttelen aina kaiken kanssa. Yritin tehdä listaa kaikesta mitä otan mukaan, mutta... no... joo. Arvatkaa vaan miten sen listan kävi.
Yleisfiilis on aika... hermostunut. Oon siis tosi innoissani tietysti, onhan se Japani ja oon haaveillu tästä jo vuosia. Mutta samalla mua pelottaa ihan suunnattomasti. Ajattelen aina kaikkea ihan liikaa, ja mun ajatuksiin vaan karkaa kaikki, mikä voi mennä huonosti... jos en sopeudu, jos kukaan ei pidä musta, jos en opi kieltä, jos... Mutta ehkä tää tästä. ^^
Ottakaa tästä vielä söpö Nico Yazawa piristämään teidän päivää. Ainakin mun lähtöjännitystä toi helpottaa. ^^
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti