Ensimmäiset koulupäivät

Lähes kahden kuukauden mittainen lomani päättyi keskiviikkona, koska oli aika aloittaa lukion kakkosluokka uudestaan. Ikäluokan mukaan mun kyllä vissiin pitäisi olla kolmosella, mutta mun ei ois järkevää olla kolmonen, koska ne jää ilmeisesti lukulomalle vuoden lopussa eikä niillä oo kouluretkeä. Että nyt istuksin sitten vuoden -98:en kanssa. Yay.

Keskiviikko 8.4.

Keskiviikkona oli tosiaan se ensimmäinen päivä (luulin kyllä aluksi että se on tiistaina). Jännityksen ja surkean unirytmin takia sain nukuttua sellaiset neljä tuntia, joten aika koomaisena sitten aamulla kiskoin sen koulupuvun päälle. Otettiin pari kuvaa musta koulupuvussa (sensuroin naamani koska agh näytin kamalalta siinä miksi nää kuvaa alakulmasta aaagh).

Oikeesti naamani oli tässä jotain niin kamalaa.

Ajeltiin koululle jossa mama jätti mut yhden enkunopettajan huomaan (sen laadukkaan enkun syy selvis, se oli ollut aikanaan Jenkeissä vaihdossa). Istuin siellä opettajainhuoneessa sitten jännityskuoleman vallassa, koska mun piti esitellä itseni opettajille. Se oli kuumottavaa se.

Esittelykamaluuden jälkeen venailin jotain tunnin siellä samassa tilassa, koska avajaisseremonia alkoi vasta joskus ysiltä ja olin siis raahautunut koululle jo kahdeksaksi. Enkunope jätti mulle siihen luettavaksi paikallisen enkunkirjan, ja en kyllä ihmettele miksi paikallisten enkunkielen taso on mitä on. Meinasin yhdessa vaiheessa tukehtua, kun kirjassa oli kuva Obamasta ja mulle pamahti heti mieleen tää:

Oli siinä naurussa pitelemistä

Tuskaisena venailin sitä seremoniaa, koska mun tosiaan piti pitää minuutin mittainen puhe koko koululle. Hostit sen mulle kirjoitti, mutta eipä se paljoa auttanut kun piti itse puhua. Enkunope tuli mua sitten hakemaan ja käski jättää tavarat siihen. Olin ihan paskat housussa että mitäs vittua, miten puhun ilman paperia. Kysyin siitä, ja sain kuulla että pidän sen puheen vasta seuraavana päivänä. Olin siis jo kaks iltaa kuumotellut turhaan. Helvetti.

Olin ilmeisesti aika näky kun viipotin sen opettajan perässä pitkin käytäviä vaalea tukka hulmuten, koska käänsin päitä ihan kivasti. Pojat vain tuijotti, mutta tytöt rupes huuteleen "kawaii" porukoissa kikatellessaan.

Seremonia oli... tylsä. Kuunneltiin puheita, ja laulettiin koulun laulu. Oon varma että näin yhen jätkän nukkuvan siellä.

Tilaisuuden jälkeemn mentiin luokkiin ja oi että niitä ilmeitä kun istutan suomalaisen kroppani siihen takanurkkapulpettiin. Sain kuulla lisää "kawaii"ta, ja muutama uskalsi esitellä itsensä. Esittelin itteni koko luokalle (kuumotti) ja pidettiin lyhyt ro-tuokion kaltainen, ennenku päästiin kotiin. Bussissa kävin sitten kiusallisen keskustelun kolmen japanilaistytön kanssa (joista yks oli supersöpö agh agh), ja joku kysy että oonko USA:sta. En ole en.

Torstai 9.4

Torstaina menin ekaa kertaa yksin kouluun, ja pääsin kokemaan juna- ja bussimatkan myös toiseen suuntaan. En kyllä jännitykseltä hirveesti ehtinyt nautiskella maisemista, koska torstai oli tosiaan tää pelätty puhepäivä.

Päivä alko uudella seremonialla, jossa oli mukana myös ykköset, ja jossa siis pidin tämän jo mainitun puheeni. Enkunope oli saanut kuulla esiintymisjännityksestäni (more like esiintymisfobia) ja päätti helpottaa elämääni laittamalla mun puheen ekaksi. Kyllä meni kokoro aikas doki doki, kun seisoin siinä liian korkean mikin edessä puhe kädessä 1200 japanilaisen tuijottaessa ja jonkun opettajan tunkiessa järkkäriään mun naamaan. En nauttinut. Sain kyllä myöhemmin kuulla kaikilta että oli hyvä puhe, mutta vähän aina epäilen näitten japanilaisten kehuja.

Jonkun mielestä oli myös hyvä idea opettaa suomalaiset tervehdykset koko koululle, ja nyt kaikki sitten moikkalee mua käytävillä.

Loppupäivän opiskelinkin sitten yksin kirjastossa, koska muut teki jotain vuoden alun kokeita. Ilmeisesti niillä testattiin, miten hyvin nää oli opiskellu lomalla. Aika brutaalin kuulosta.

Vikalla tunnilla oli tosin joku ro-tunti tai vastaava, jossa joku taas kysy multa että oonko jenkki. Olin vähän silleen "nyt vittu oikeesti" koska just sinä aamuna oli kerrottu varmaan 5 kertaa että oon Suomesta.

Perjantai 10.3

 Perjantai olikin sitten ihan kunnon koulupäivä, ja sain istua luokan perällä 7 tuntia ymmärtämättä mistään mitään. Juttelin tuntien välillä mun edessä istuvan tytön kanssa, joka on ihan mukava tyyppi. Veikkaan etten kyllä hirveesti voi sen kanssa vapaa-ajalla hengailla, koska sillä on osa-aika työ koulun lisäksi.

Perjantaina ei hirveästi tapahtunut, meinasin nukahtaa bilsantunnille ja klassisen japanin opettaja innostu musta, koska sekin oli vissiin joskus käynyt Suomessa.

Muutaman kaverin oon vissiin mahollisesti saanut, ja mun luokan tyypit vaikuttaa tosi kivoilta. Tähän mennessä oon tykänny. ^^

Koulun käytävä, etualalla mun luokka 2 - 9.

Oli muuten kohtuullisen kiusallinen tilanne kotona yks päivä koulun jälkeen, kun mama kysyi että onkos mun luokalla komeita poikia. Olin sit siinä silleen "ehhhhhhhh" koska rehellisesti sanoen en ole katsellut. Hyvännäkösiä tyttöjä on senkin edestä ;-;

Ai niin, just kun viime postauksessa pääsin sanomasta että kaikki tietää Suomen, niin nyt on sitten kyselty että missäs se Suomi on. :D 

Viikonloppuna on ollu vähän huonompia päiviä, johtuen jumalattomasta päänsärystä jonka epäilen johtuvan siitä, ettei japanilaiset juo melkeen mitään, ja yhä vaivaavasta väsymyksestä.

Näin yks yö unta siitä, että mun vuosi oli loppunut ja näin kaverit ekaa kertaa. Oli aika musertavaa herätä täällä, kun tajusi ettei näe niitä ihmisiä kuukausiin. Koti-ikävää siis on välillä vähän ilmassa. Jännää tosin, oon ikävöiny vaan kavereita, perhettäni en kertaakaan. Siihen on kylläkin omat syynsä.

Mama ilmeisesti yrittää parittaa mua jollekin jätkälle, koska se selitti innoissaan mulle miten "hyvännäköinen poika ja pelaa vieläpä jalkapalloa". Haluaisin murtaa sen haaveet tästä, mutten voi, koska Japani. Odotan kauhulla sitä kun koulussa aletaan kysellä, että onko poikaystävää ja että millaisista pojista tykkään.